Testosteroni naiselle
Tutkimuksesta "Testosteroni naisille" Me yleensä koemme anaboliset ja androgeeniset hormonit vain doping-tapauksen negatiivisessa valossa tai urheilijoiden väärinkäytön yhteydessä. Valitettavasti monet lääkärit eivät vieläkään kiinnitä riittävästi huomiota näihin hormoneihin tai eivät käytä niitä edes silloin, kun se olisi aiheellista. Törmäsin hiljattain lääkärit Karlis Ullis ja Josh Shackman julkaisemaan varsin mielenkiintoiseen tutkimukseen testosteronista ja naisen kehosta lääketieteellisellä palvelimella. Kyseessä on tutkimus, jossa tarkastellaan hormonien käyttöä vaihdevuosien jälkeisessä hoidossa ja tiettyjen hormonaalisten ongelmien hoitamisessa. Tämä tapaustutkimus osoittaa, miten nämä aineet voivat auttaa, kun niitä käytetään lääkkeinä lääkärin valvonnassa.
Siinä tohtori Ullis esittelee tapauksen parikymppisestä potilaasta, jolla oli näennäisesti trivial laihtumisongelma. Hänen ongelmansa vaikutti vaikeasti ratkaistavalta - hän harrasti liikuntaa päivittäin, hänen aerobisista ja painoharjoitteluharjoituksista koostuva ohjelmansa oli tasapainoinen, hänen ruokavalionsa järkevä. Ullisin mukaan kaikki oli tältä osin hyvin. Nainen käytti efedriinin ja kofeiinin yhdistelmää (tämä tutkimus on peräisin ajalta, jolloin efedriini ja kofeiini olivat Yhdysvalloissa hyväksyttyjä rasvanpolttoaineiden ainesosia), ja hän käytti myös joitakin laihdutuslääkkeitä. Mutta mikään ei toiminut. Hänen hormonianalyysinsä ei osoittanut viitteitä kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai muista ongelmista - kunnes tohtori Ullis keskittyi hänen testosteronitasoihinsa. Se oli ainoa, joka oli erittäin alhainen. Tohtori Ullis totesi, että tämä oli hänen ongelmiensa todellinen syy.
Tohtori Ullis huomauttaa, että vaikka urheilijat tuntevat jo hyvin testosteronin ja alhaisen rasvan määrän ja lisääntyneen lihasmassan välisen suhteen, lääketieteessä tämä tieto puuttuu usein, eikä anabolisia hormoneja käytetä lainkaan, vaikka niistä olisi hyötyä kliinisissä hoidoissa. Erityisesti vaihdevuosien aikana kaikkien hormonien tuotanto vähenee, myös testosteronin, jonka tuotanto voi jopa loppua kokonaan. Monille vaihdevuosi-ikäisille naisille annetaan nykyään jo rutiininomaisesti hormoneja, kuten estrogeenia ja progestiineja, mutta kukaan ei ole vielä keskittynyt testosteronin antamiseen. Keinotekoisesti annostellun estrogeenin ja progesteronin korkeiden tasojen ja testosteronin puuttumisen vuoksi vaihdevuosien jälkeiset naiset eivät juurikaan pääse eroon kehon rasvasta, ja koko kehon koostumus muuttuu epäterveellisellä tavalla.
Tohtori Ullis ihmettelee, miksi testosteronin antaminen naisille aiheuttaa niin paljon kiistaa, kun taas estrogeenia, jota maanviljelijät käyttävät laajalti karjan painon kasvattamiseen, annetaan rutiininomaisesti vaihdevuosi-ikäisille naisille, joiden lihavuuden riski kasvaa iän myötä? Monet lääkärit viittaavat vuonna 1997 tehtyyn tutkimukseen, jossa estrogeenia saavien naisten painonnousu oli kuulemma vähäisempää kuin niiden naisten, jotka eivät saaneet hormonia. Ullis huomauttaa kuitenkin, että tähän tutkimukseen ei sisältynyt kokonaisvaltaista lähestymistapaa fyysiseen aktiivisuuteen.
Sitä vastoin hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan (estrogeeni- ja progestiinipohjaisia) ehkäisypillereitä käyttävät naiset lihovat keskimäärin 1,5-3 kiloa, ja naiset, jotka käyttävät suun kautta otettavia estrogeeneja vaihdevuosien jälkeen, voivat odottaa lihoa 2,5-4 kiloa rasvakudosta. Tuoreessa tutkimuksessa (O'Sullivan ym., 1998) selitetään, että estrogeenien antaminen tai lisääntyneet estrogeenipitoisuudet aiheuttavat lihaskatoa ja %-rasvan lisääntymistä alentamalla IGF-1-tasoja elimistössä.
Ullis sanoo, että monet lääkärit väittävät testosteronin aiheuttavan lihavuutta. Tämä käy ilmi tutkimuksista, joita on tehty naisilla, joiden elimistön luonnolliset testosteronitasot ovat korkeammat ja jotka kehittävät enemmän niin sanottua miestyyppistä lihavuutta (eli ylävartalon ja vatsan alueella). Ullis huomauttaa kuitenkin, että näiden naisten patologisesti kohonneisiin testosteronitasoihin liittyi yleistä hormonaalista epätasapainoa ja korkeita insuliinitasoja sekä heikkoa insuliiniherkkyyttä. He kärsivät usein insuliiniresistenssistä, joka liittyy lihavuuteen.
Ullisin mukaan testosteronin ja anabolisten hormonien huonon yhteiskunnallisen tunnettuuden vuoksi testosteronia ja miehiä koskevat tutkimukset ovat hyvin kiistanalaisia ja vaikeita toteuttaa. Tällaisen tutkimuksen tekeminen naisilla on siksi lähes mahdotonta. Silti aiheesta on tehty muutamia pienempiä tutkimuksia. Lovejoy suoritti vuonna 1996 tutkimuksen, jossa verrattiin nandrolonidekonaatin ja antiandrogeenin spironolaktonin vaikutuksia vaihdevuosien jälkeisten naisten ruumiinrakenteeseen. Lovejoy loi kolme naisryhmää, joista ensimmäinen sai 30mg nandrolonia joka toinen viikko, toinen ryhmä sai lumelääkettä ja kolmas antiandrogeenia. Kaikkien naisten oli noudatettava 500 kilokalorin kalorivajeista ruokavaliota, ja heitä kehotettiin olemaan muuttamatta fyysistä aktiivisuuttaan millään tavoin. Tutkimukset osoittivat, että antiandrogeeniryhmän naiset eivät menettäneet lainkaan rasvaa ja nandroloniryhmä menetti kaksi kertaa enemmän rasvaa kuin plaseboryhmä. Lisäksi nandrolonia käyttäneet naiset saivat kokeen aikana keskimäärin 2 kg lihasmassaa, vaikka he olivat kalorivajeessa. Sen sijaan plasebo- ja antiandrogeeniryhmät menettivät yli 1 kg lihasta. Lovejoy huomauttaa, että nandrolonilla ei ole vaikutusta insuliiniresistenssiin, jonka uskotaan sitovan androgeeneja. Lisäksi nandrolonia saanut ryhmä sai vain hyvin pieniä annoksia, ja ylimääräisen viikon ajan se ei ollut rajusti ruokavaliossa eikä harrastanut liikuntaa. Ullis uskoo, että proteiinipitoisella ruokavaliolla ja liikunnalla näiden tulosten pitäisi olla vielä parempia.
Huolimatta siitä, että tutkimus vahvisti oletuksen, jonka mukaan androgeenit ovat tärkeitä lihavuusongelmien poistamisessa, tutkimuksen tekijät eivät lopulta suositelleet nandrolonin käyttöä hormonihoidossa. He viittaavat lieviin poikkeavuuksiin veren rasva-arvoissa ja vyötärön rasvakerroksen lievään kasvuun ryhmässä, joka sai nandrolonia. Ullis kuitenkin uskoo, että jos tutkimuksessa olisi käytetty testosteronia, nämä oireet olisivat voineet olla vielä vähäisempiä tai jopa olemattomia. Hän sanoo myös, että ihanteellisinta olisi käyttää testosteronigeeliä, jota voisi käyttää päivittäin ilman, että hormonitaso vaihtelee.
Ullis sanoo, että testosteroniannosten ei tarvitse olla kovin suuria, jotta niillä olisi toivottu vaikutus. Lisäksi hän huomauttaa, että ongelma ei välttämättä rajoitu vain vaihdevuosien jälkeisessä vaiheessa oleviin naisiin, vaan myös hormonaalisia ehkäisyvälineitä käyttäviin nuoriin naisiin. Näiden tuotteiden käyttö johtaa estrogeeni- ja progesteronipitoisuuksien nousuun ja vähentää samalla testosteronitasoja. Siksi nämä naiset lihovat, heidän libidonsa laskee ja he ovat usein ailahtelevaisia. Testosteronin palauttaminen oikeaan suhteeseen estrogeeniin johtaa mielialan paranemiseen ja energian palautumiseen. Estrogeenit eivät nosta energiatasoja, vaikka ne usein sellaisina esitetäänkin, luonnollisella progesteronilla on rauhoittava vaikutus naisiin, kun taas synteettisillä voi olla päinvastainen vaikutus - irritability, aggressiivisuus ja jopa akne.
Ullis alkoi antaa naispotilailleen testosteronivalmisteita. Hänen mukaansa tavoitteena ei ole nostaa tasoja normaalia korkeammiksi, vaan saada hormonit ja niiden suhde takaisin normaaliksi. Annokset ovat noin 0,25-1 mg/ joka toinen päivä. Ullis suosittelee geeliä, joka levitetään leuan alle tai kainaloon. Hän myös korvaa synteettiset progesteronivalmisteet luonnollisilla ja pienentää potilaiden estrogeeniannoksia (hän kuvailee transdermaalista estradiolia parhaaksi). Hän korjaa tasoja lisäämällä fytoestrogeeneja ruokavaliossa - erityisesti lisäämällä soijatuotteita.
Tärkeintä on saada hormonit oikeaan tasapainoon. Kun tämä tasapaino on saavutettu, nämä naiset alkavat laihtua uudelleen ja voivat jopa kääntää luuntiheyden menetyksen ja lihaskadon.
Ullis huomauttaa kuitenkin, että sama hoito ei ole soptable hyvin nuorille naisille, jotka haluavat yhä äidiksi mutta joilla on ongelmia hormonaalisten ehkäisyvälineiden käytön vuoksi. Sama sääntö pätee tietysti myös heihin - eli testosteronitasojen nostaminen, mutta paljon sopivampaa heille on tohtori Ullisin mukaan käyttää prohormoni 4-androstenediolia (4-adiol) niille naisille, jotka eivät halua saada lasta lähiaikoina. Koska 4-adiolin puoliintumisaika on lyhyt ja se on elimistössä lyhyen aikaa, se ei aiheuta yhtä paljon haittavaikutuksia eikä vaikuta gonadien toimintaan ja gonadotropiinituotantoon pitkällä aikavälillä, jos sitä käytetään epäsäännöllisesti. Ainoa ongelma on, että 4-adiolia valmistetaan vain miehille 100 mg-kapselina (vuoteen 2004 asti prohormonit olivat laillisia Yhdysvalloissa ja niitä sai ostaa ilman reseptiä). Tohtori Ullisin mukaan naisille sopivat annokset ovat kuitenkin noin 10-50 mg. Ullis neuvoo käyttämään tab-tabletteja, jotka voidaan jakaa ja ottamaan ¼ - 1/3 tab-tabletista päivässä. Tämän pitäisi riittää hormonivertailuun.
Yhteenveto
Tohtori Ullis sanoo "Testosterone for Women" -tutkimuksesta, että vaikka perinteisillä "naishormoneilla" on paikkansa osteoporoosin, sydänsairauksien ja Alzheimerin taudin ehkäisemisessä, testosteronihoidot voivat osoittautua hyödyllisemmiksi naisille kuin miehille joidenkin sairauksien hoidossa tulevaisuudessa. Testosteronilla ja muilla androgeeneilla voi olla paikkansa myös liikalihavuuden hoidossa - erityisesti estrogeenityyppisen "naispuolisen" liikalihavuuden hoidossa. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän tutkimuksia sen vahvistamiseksi, että syy siihen, miksi naiset ovat paljon alttiimpia ylipainolle ja lihavuudelle, liittyy heidän alhaisiin testosteronitasoihinsa. Lisäksi testosteroni lisää naisilla lihasmassan määrää ja lisää siten heidän metabolismiaan. Tohtori Ullis ei kiellä sivuvaikutuksia, mutta huomauttaa, että nämä vaikutukset ovat paljon vähäisempiä verrattuna liikalihavuuden hoidossa yleisesti käytettyjen lääkkeiden sivuvaikutuksiin, joiden myönteinen vaikutus myös häviää nopeasti lopettamisen jälkeen. Hän jopa sanoo, että testosteronin käyttö lihavuuden hoidossa on turvallisempaa ja pitkäaikaisempaa kuin rasvaimu.
Hän toivoo, että lääketiede luopuu pian perinteisestä käsitteestä, jonka mukaan mieshormonit ovat miehiä ja naishormonit naisia varten, ja korvaa sen yleismaailmallisella käsitteellä, jonka mukaan ihmiskehon KAIKKI hormonit ovat tasapainossa, koska - kuten hän toteaa - samaa kiistaa aiheuttaa nyt naishormonien käyttö joidenkin miesten ongelmien hoidossa.
PS: tämä artikkeli ei kannusta naisia käyttämään testosteronia ilman lääkärin valvontaa! Kuten todettu, nämä menetelmät ovat toistaiseksi vielä tutkimuksen kohteena, eikä niitä määrätä yleisesti (ei Euroopassa). Naisurheilijoihin sovelletaan WADA:n määräyksiä kiellettyjen aineiden käytöstä. Artikkeli havainnollistaa anabolisten aineiden käyttöä lääketieteessä.
